Wonder Woman


Räjähtävää naisenergiaa ja jumalten taistelua.


Olin ihan varma, että tästä leffasta tulee taas DC-elokuvien pannukakkufloppi, niin kuin esimerkiksi Batman v Superman. Mutta toisin kävikin ja yllätys oli suuri. Onko tässä nyt kuitenkin kaikkien aikojen paras DC-leffa? Nyt lähennellään jo Marvel-leffojen tasoa. Syynä ei niinkään omintakeinen, mutta kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen käsikirjoitus.

Amazooni sotureiden piilopaikkaan putoaa kone, josta sankarittarimme Diana Prince aka Wonder Woman (Gal Gadot) pelastaa saksalaisia pakenevaa brittiagentin Steve Trevorin (Chris Pine). Maailmansota riehuu ulkomaailmassa ja Dianan on lähdettävä rauhan tyyssijasta lopettamaan kaikki sodat ja kohtaamaan ainoa elossa oleva jumala, joka sattuu tietenkin olemaan sodanjumala. Ulkomaailma on outo paikka ja varsinkin kun Diana ei vielä oikein tiedä piileviä jumalvoimiaan. Saksalaiset ovat tällä kertaa leffan pahiksia kokeellisilla tappavilla kaasuillaan. Pieni ja outo ryhmä lähtee Dianan ja Steven johtamana vihollislinjojen taakse pysäyttämään tulevat kauheudet ja lopettamaan sodan.

Väistämättä tässä on jotain samaa kuin esimerkiksi ensimmäisessä Captain America elokuvassa, mutta tämä onnistuu jopa olemaan sitä parempi filkka. Käsikirjoitus kantaa juuri ja juuri melkein kaksi ja puoli tuntisen elokuvan. Huumoriakin viljellään paljon. Siitä vastaa pääasiassa Chris Pine totutusti ja hänen sihteeriään esittävä huisin hauska Lucy Davis. Silti tietenkin actionkohtaukset ovat elokuvan suola. Taistelutantereet tömisevät kun Wonder Woman pistää töpinäksi ja ihan mainion mahtipontinen on myös lopputaistelu, missä jumalat ottavat kunnolla yhteen.

Erittäin positiivinen yllätys. Ja onhan nyt herranjestas sentään Gal Gadot ihan täydellinen valinta päärooliin. Ja vielä myöhemmin tänä vuonna tulevaan Justice League leffaan hieno pohjustus Wonder Womanin hahmolle. Elokuvan naisohjaaja Patty Jenkins (Monster-Aileen Wuornos), tietää kyllä mitä tekee. Miesohjaajan käsissä leffasta olisi voinut tulla tyystiin erilainen ja esineellistävä. Tästäkin naisenergiasta plussaa.

Miellyttävää, sopivan aivotonta, mutta katsomisen arvoista sarjakuvaviihdettä.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää