Pariisi saa odottaa

Ajomatka Ranskan halki ei sykähdytä millään tavalla.

Nähdessäni ohjaaja käsikirjoittajan nimen teksteissä, yllätyin, onko tämä nyt joku The Coppolan tytär tai serkun serkku. Mutta kyseessä onkin Coppolan vaimo Eleanor Coppola. Tämä on periaatteessa hänen ensimmänen oikea leffakäsikirjoitus ja ensimmäinen elokuva. Tämän olisi kyllä voinut myös jättää tekemättä.

Elokuvatuottaja (Alec Baldvin) on vaimonsa Annen (Diane Lane) kanssa lähdössä Cannesin filmijuhlilta Budapestin kautta Pariisiin. Vaimon korvasärky kuitenkin estää lentämisen, joten tuottajan bisneskaveri, ranskalainen Jacques (Arnaud Viard) lupaa kyyditä Annen Pariisiin. Elokuvassa ei oikeastaan tapahdu mitään muuta, kuin, että matka Pariisiin venyy, koska Jacques haluaa esitellä Ranskan nähtävyyksiä, mitä matkan varrelle sattuu. Eli periaatteessa ylipitkä ja tylsä Ranskan matkailumainos.

Välillä pysähdytään syömään ja luetellaan mitä ihmeellisimpiä ranskalaisia herkkuja ja kerrotaan täsmätietoa viineistä. Kyllähän elokuvassa jonkinlaista romantiikan poikasta Jacquesin puolelta viritellään, mutta Anne on kylmä kuin kalkkuna. Lopulta päästään Pariisin saakka ja elokuva tarjoaa muka jännittävän ja avoimen loppuratkaisun.

Tylsä elokuva, jonka käsikirjoitus on vain ajatusviivoja Ranskan kaupungeista, nähtävyyksistä ja ruuasta.

Kuvaus sinänsä toimii ja musiikki, mutta ohjaus on ala-arvoista. Näyttelijöistä ei saada irti mitään tunnetta miltään osin. Ja jokainen kohtaus päättyy älyttömästi jonkinlaiseen huokaukseen, tirskahdukseen tai silmien pyöräytykseen. Suoraan sanottuna piinaavaa katseltavaa. Rouva Coppola nyt vain voisi etsiä itselleen jonkin muun harrastuksen ja jättää ohjaamisen miehelleen.

Säästäkää rahanne. En suosittele millään tasolla.