Musta sydän


Remeksen kirjoitus ei taitu teatterin lavalle.


Tämä oli se näytelmä mitä odotin tältä syksyltä Tampereen Teatterilta. En saanut, pettynyt nyt olen. Iso kirjailija, hienot näyttelijä. Turhaan. Tarina sinänä on hieno ja arvostettava! Jopa mielenkiintoinen. En tätä stooria tässä ala sen enenpää kertomaan, kuin että nainen ottaa panttinvangikseen ison maailmanlaajuisen yhtiön pampun ja sitten koetaan perhesiteiteitä joka suuntaan. Henkilögalleria on sellainen, että sukupuututkijakin luovuttaisi jo alkuminuuteilla. Juoksutetaan porukkaa läpi lavan, tuodaan ihmisiä ja poliiseja näyttämölle. Teknotrilleriksi tätä kai voisi sanoa.

REMES on varmasti hieno kirjailia. Sitä en epäile. Mutta kun lavalle tuodaan, se tarvitsee myös ohjaajalta munaa ja taimausta tällaisesta odotetusta spekaakkelista. Sitä ei saada. Kohtaukset yrittävä olla jänteviä, mutta eivät toimi. Mielestäni olisi tarvinnut joko hyperventiolaanista tahtia tai sitten Hercule Poirotmaista hitautta. Nyt kokonaisuus on kuin neljän minuutin muna, raakile.

Liikaa tekstiä, joka ei johda mihinkään. Huikea lavastus, valot, äänet. Näyttelijät tekevät parhaansa. Mari Turunen, huikea aina. Tom Lindholm pakotettuun hauskan hauskeaan rooliinsa loistava, esityksen tähti.

Liikaa yritystä, liikaa henkilöitä. Herää kysymys, pitäisikö nämä hahmot tuntea entuudestaan? Ilmeisesti jostain Remeksen kirjasta? Lavalle tuodaan poliisia, montaa poliisia, turhia hahmoja suurin osa. Rooleja, joilla ei ole mitään merkitystä loppupeleissä.

Olisin heti pudottanut pois siskon (sori Elina Rintala) ja puolet poliiseista (sori Kirsimarja Järvinen ja Martti Manninen). Tämä on valitettavasti nolottavaa katsottavaa. Varsinkin kakkospuoliskolta odottaa paljon ja se lösähtää latteuksiin. Näyttelijävalinnat osuvat oikein, roolitus on mainio. Ja päätyypit pääsevät oikeuksiinsa.

Mikäli käsikirjoitus lavalle tuotuna kusee jo alunperin ja ohjaus tarvitsee viidakkoveistä, silloin rysähdetään metsikköön. Tosin en tiedä, mitä ohjaaja olisi tällaisen tekstin kanssa edes voinut paremmin tehdä. Eli hatun nosto Tommi Auviselle yrityksestä. Ei varmasti ole ollut helppoa.

Näyttelijöille, lavastukselle, valoille voimahali! Hienoa kun teette kuitenkin duunianne intensiteetillä ja jaksamisella. Sellaistakin teatteria olen valitettavasti nähnyt, että katsomoon säteilee ketutus tehdä työtänsä. Tässä sellaista ei ole millään lailla havaittavissa. Tästä näkyy rakkaus työhönsä.  Nyt en tykännyt. Mutta hienosta ulosannista ja visuaalisuudesta annan pojoja.

Yleisöä Remes tuo varmasti, en epäile. Mutta jos hän vielä hieman treenaisi tuota näytelmän kirjoittamista.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää