The Commuter
Lähijunamatka muuttu kieroksi ja tappavaksi peliksi
Seuraavalla kerralla otan bussin, toteaa yksi elokuvan hahmoista lopussa. Niin minäkin ottaisin. Sen verran kinkkinen lähiöjunassa tapahtuva työmatka on. Elokuva on hyvä ja huono, mutta se on loistavaa viihdettä. Perheenisä Michaelin (Liam Neeson) arki on aina sitä samaa. Herätys, aamupala, suukko vaimolle, lähijunalla töihin ja päivän päätteeksi takaisin.
Eräänä päivänä hän saa viehkeältä naiselta junassa tarjouksen. Pieni homma, josta saa vastineeksi rahaa. Totuushan onkin sitten toinen. Alkaa junamatka helvettiin. Michaelin pitäisi löytää junasta tietty matkustaja, joka jää pois tietyllä asemalla, ja laittaa matkustajan laukkuun lähetin.
Kaikki menee tietenkin päin prinkkalaa ja ruumiitakin alkaa tulla. Perhe on vaarassa, pelissä on korruptuneita poliiseja ja lopulta juna ilman jarruja.
LEFFA toimii action-pätkänä kyllä juu. Kaikkia epäuskottavia ja typeriä juonenkäänteitä voi toki katsella läpi sormien, mutta siitä totuudesta, että Liam Neeson irvistellessään action herona, näyttää yksinkertaisesti tuskaiselta. Hän on liian vanha ja epäkarismaattinen rooliinsa ex-poliisina.
Espanjalainen ohjaaja Jaume Collet-Serra (Orphan, The Shallows) osaa pitää vauhtia yllä ja kikkailla kameralla ja kauniilla kuvauksella, mutta se ei kuitenkaan jaksa pelastaa tätä leffaa. Katsoja liimautuu penkkiin vain toisella pakarallaan.
Muutamia hauskoja uusia temppuja stuntmiehille on keksitty, mutta silti leffa on lopulta vain aivoton action ilman tunnesiteitä yhteenkään hahmoon.
Lauantai illan huumaa.