Sademies

Väkevä tarina erilaisista veljeksistä

Sademies (Rain Man, 1988) sai ensi-iltansa valkokankaalla kolmekymmentä vuotta sitten. Neljän Oscarin elokuva kääntyy ensimmäistä kertaa Suomessa näyttämölle Tampereen Teatterissa. Sademies on liikuttava tarina erilaisista veljeksistä – itsekeskeisestä urheilu- ja luksusautokauppias Charliesta ja tämän autistisesta veljestä Raymondista, jolla on savant-ominaisuus.

ELÄMÄÄNSÄ kuin uhkapeliä elävä Charlie pelaa autokaupalla upporikasta tai rutiköyhää. Isojen kauppojen kynnyksellä hän saa tiedon, että isänsä, jonka hän on jättänyt taakseen 16-vuotiaana, on kuollut. Hän uskoo, että perisi luonnollisesti koko miljoonaomaisuuden, mutta lakimiehellä onkin karmea yllätys. Charlie saakin vain isänsä kartanon pihassa olevat palkintoruusut, joita hän vihaa sekä vanhan Buick Roadmaster -auton, joka liittyy vuosien takaiseen välirikkoon johtaneeseen tapahtumaan.

Isän seitsemän miljoonan omaisuus on säätiöity ja omaisuuden hoitaja on läheisen hoitokodin lääkäri. Sattumuksien kautta paljastuukin, että eräs hoitokodin asukas on Charlien veli Raymond, autistinen savant-ominaisuuden omaava omalaatuinen lahjakkuus. Hoitokodista tie vie roadtriplle halki Yhdysvaltojen. Matkalle, jossa erilaiset veljet löytävät toisensa.

AGGRESSIIVINEN kasinotaloushai Charlie ja vetäytyvä, rutiineja rakastava Raymond ovat eri maailmoista. Lari Halme luo Charliesta uskomattoman vastenmielisien öykkärin, jonka sylki lentää yleisöön asti ja ego täyttää koko näyttämön – mies täynnä vihaa ja vimmaa, joka ei oikeastaan kohdistu kehenkään. Risto Korhosen Raymond on kaikessa fyysisyydessään äärettömän herkkä tulkinta erityisestä ja ujosta ihmisestä, jonka mieli on täysi mysteeri, ja joka näkee maailman aivan erilaisin silmin kuin useimmat meistä. Silti he ovat kuin jing ja jang. Charliesta löytyy äitinsä aivan liian aikaisin menettäneen pikkupojan viattomuus ja herkkyys, ja Raymondista pikkuveljeään omalla erityisellä tavallaan rakastava isoveli. Halmeen ja Korhosen kemia toimii uskomattomalla tavalla – onkin vaikea kuvitella näytelmään paremmin sopivaa paria.

ANNA Ackermanin esittää Charlien tyttöystävä Susania, joka pyrkii toimimaan Charlien maadoittavana järjen äänenä ja samalla auttaa veljiä löytämään toisensa. Ackermanin suoritus on lämminhenkinen ja äidillinen. Petra Heinänen ja Arttu Ratinen tuovat toinen toistaan elähdyttävämpiä hahmoja Charlien ja Raymondin matkan varrelle. Matti Hakulisen Tohtori Bruener on vahva suoritus lääkäristä, jonka oikeat motiivit ehkäpä jäävät katsojalle hieman mysteeriksi: kiinnostaako häntä enemmän Raymondin hyvinvointi vai tämän omistaman säätiön rahat?

Sademies on jälleen kerran varmaa Georg Malviuksen ohjaustyötä. Ajoitus on tarkkaa ja tunnetiloissa mennään katkeransuloisen draaman ja sopivasti tasoittavan komedian puolelle. Tunteita herättävä näytelmä on silti lämminhenkinen kokonaisuus, joka varmasti jättää katsojalle monia ajatuksia mieleen. Mikko Saastamoisen suunnittelema lavastus ja puvustus luo näyttämöä suurempia kuvia Tampereen Teatterin lavalle, jota hienostunut Raimo Salmen selvästi elokuvallinen – harkittu ja hallittu valaisu tukee.

Sademies on ensiluokkaisen viihdyttävä ja koskettava draama, joka on vahva tarina poikkeavuuden stigmojen rikkomisesta sekä itsensä ja muiden hyväksymisestä. Itse suosittelisin tätä niin teineille kuin varttuneimmillekin.