Lego elokuva 2

Palikat pelastavat maailmansa

Neljä vuotta sitten saimme nautiskella mainiosta Lego elokuvasta. Sittemin Legot ovat seikkailleet milloin Ninjago, Batman ja monien muiden hahmojen muodossa omissa elokuvissaan. Mutta tämä on se The Lego elokuvan jatko-osa. Kaikki mitä elokuvassa tapahtuu, on tietenkin isoveljen ja pikkusiskon, oikeassa maailmassa leikkiessään, heidän päässään tapahtuvaa. 

Kamalat Dublot tulivat ulkoavaruudesta ja tekivät tuhoa Palikkalan kaupungissa. Ne olivat isoja ja väkivaltaisia ja aiheuttivat niin valtavaa kaaosta ja ankeutta, että Lego-tyypeistä tuli ahdistuneita ja vihaisia. Viisi vuotta kuluu synkeydessä vain Emmet on osannut säilyttää naiivin iloisuutensa. Mutta nyt heitä kohtaa uusi uhka. Uudet Legot avaruudesta, he kaappaavat mm Lepaikoiden miehen ja muutamia muita Syster-systeemiin, jossa Kuningatat Tahdontähdeks haluaa liittää kaikki legot yhteen avioliiton keinoin. Vain Emmet voi pelastaa tilanteen. Mukaansa seikkailuun hän löytää oviportin takaa universumista salaperäisen Rexin kouluttamiensa dinosaurusten kera.

Kuulostaa älyttömältä, niin kuin pitääkin.

Juoni on yhtä hullu kuin ensimmäisessäkin elokuvassa. Tuttuja hahmoja vilisee Lego-tyyppien muodossa niin, ettei kaikkia ehdi edes tunnistaa. Mutta ilmastointikanavissa ryömivän Bruce Willisin tunnistaa kyllä. 

Idea on mahtava siinä mielessä, että kun pikkusisko ensin on leikkinyt kaiken tuhoavilla Dubloilla, nyt uusi uhka, viiden vuoden päästä, on kaikenlaiset ällösöpöt tyttölegot. On prinsessoita, keijuja, yksisarvisia ja kaikkea inhaa tyttökamaa. Värikkäitä tarroja, sateenkaaria ja glitteriä. 

Tarina on täynnä vauhtia ja taustatarina tarinan Legojen takana on tietenkin opettavainen ja hellyyttävä.

Silti elokuva ei ihan yllä ensimmäisen osan tasolle. Syyksi epäilen lievää yllätyksellisyyden puutetta. Ensimmäisessä osassa kuitenkn oikeastaan jo näytettiin tämä kaikki sama, mutta uutena ja kiehtovana.

Silti tarina jaksaa pitää niin isot, kuin pienetkin peffat leffan penkissä. Ja hienoa työtä tehdään taas suomalaisen ääninäyttelemisen saralla. Varsinkin Hanna Pakarinen Kuningatar Tahdontähdeks äänenä on mainio. Myös leffan mainiot musikaaliosuudet ovat varsin riemukkaita, ja ihan varmasti tarttuvat lapsikatsojien päähän, ja sitten aikuiset joutuvat niitä kuuntelemaan uudestaan ja uudestaan muutaman vuoden kotioloissa…