Spiraali

Mystinen matka edellisiin elämiin.

Yleisöstä pyydetään, tai itseasiassa arvotaan esitykseen mukaan muutama henkilö. Heidät hypnotisoidaan, ja kuulemme ja näemme kiehtovan tarinan, jossa kytkeytyy monta edellistä elämää. Olinko lavalla, olinko hypnotisoitu? En ole varma. Kuulinko tajuntaani annettavan käskyn: anna tälle täydet viisi tähteä!? Viittä tähteä en valitettavasti anna, mutta pidin esityksestä kyllä kovin.

Tarinassa kaksi henkilöä kohtaavat aikapyörteen, spiraalin eri kohdissa. Tapahtuma paikkoja on monta, on Shanghain oopiumiluolaa, suota, sirkusta ja montaa muuta. Välillä kohdataan konkreettisesti, välillä ajatusten tasolla. Milloin ihmisenä, milloin jopa karhuna. Kaikkea tätä siivittää upea, eri sfääreissä risteilevä, pääosin jazzahtava musiikki, kauniit tanssilliset koreografiat ja hippunen taidettakin.

Ohjaaja käsikirjoittaja Marika Vapaavuori tekee tasaisen laadukkaita töitä. Tässä esityksessä ohjaus on varmasti ollut hivenen haasteellista, koska lavalla on suuri joukko ihanan taitavia musiikkiteatterin ja tanssin ammattilaisiksi opiskelevia nuoria, jotka kuitenkaan eivät ole vielä ammattilaisia. Silti Vapaavuoren kädenjälki näkyy ohjauksessa napakkuutena.

Teksti ei ole ihan täysin mukaansa tempaava. Ensimmäinen puolisko hieman laahaa draamallisesti ja toisessa puoliskossa asiat niputetaan valmiiksi turhallakin kiireellä. Ja mielestäni spiraalin aikakoukeroita olisi voinut jopa olla enemmän. Teksti kaipaisi vielä lisäboostausta ja hiomista. Jonkinlainen kiireesti kirjoitettu fiilis tulee. Vai olenko ihan väärässä? Esitykselle on annettu suositus ikärajaksi K12. Mielestäni sitä voisi jopa hieman alentaa, koska jotenkin koin jutun enemmän isommille lapsille ja nuorille suunnattuna, kuin tällaiselle vanhalle kitisevälle kriitikkoa leikkivälle sedälle.

Mutta ihaninta esityksessä on jälleen se noiden uskomattomien ja taidokkaiden nuorten innokkuus ja energia. Vaikka ensi-illassa tottakai oli jännitystä havaittavissa, silti nuo opiskelijat lähettivät katsomoon valtavan määrän energiaa, ja se tuntui vielä kotimatkallakin hyvältä. Upeita lauluääniä ja taidokasta kehonhallintaa. Ja pidän siitä, että teatteria on viime aikoina tuotu lähemmäs taikuutta, sirkusta ja mimiikkaa. Se on mainio trendi tällä hetkellä. Yhdistelmä toimii.

Koreografiat ja musiikki ovat erittäin onnistuneita. Samoin valot, projisoinnit ja äänet. Jonna Lindström, joka on uskaltautunut sieltä kampausten ja maskeerausten maailmasta uusille poluille, on suunnitellut upean puvustuksen esitykseen. Huikeaa ja tyylikästä! Karhu ja kani varsinkin ovat loistavia. Liveorkesteri on aina plussaa. Hyvä kundit!

Illan isäntänä Ville Majamaa tekee tasaisen laadukasta työtä, kuten olemme häneltä tottuneet näkemään. Illan ehdottomaksi tähdeksi nousee kuitenkin sympaattinen, eleiltään hienosti onnistuvan aidosti karhun tekevä Heikki Järvinen. 

Kiva ja näppärä esitys, johon tarvittaisiin vielä hieman bensaa liekkeihin.