Men in Black: International

Toimiva jatko-osa ei tuo sarjaan mitään uutta

Mielestäni aiemmat MiB-elokuvat ovat olleet ihan hyvää perusviihdettä, sen kummemmin kuitenkaan mieleen jäämättä. Elokuvan uusin osa ei tee poikkeusta. Se on leppoisa, viihdyttävä ja täysin aivot narikkaan elokuva. Mitään siitä ei jää mieleen, mutta pari tuntia leffateatterin pimeydessä menee huomaamattomasti ja kivuttomasti.

Pikku tyttönä agentti M (Tessa Thompson) näki MiBin tyyppien pyyhkivän vanhempiensa muistot alien-kohtaamisesta. Siitä saakka hän on halunnut löytää MiB tukikohdan ja päästä agentiksi. Tämä onnistuukin, ja kohta hän saakin ensimmäisen tehtävänsä Lontoosta. Parikseen hän saa hunsvottimaisen agentti H:n (Chris Hemsworth). Ensimmäinen avaruusolennon suojelutehtävä ei mene ihan putkeen, ja pian agentti kaksikon perässä on niin uhkaavat avaruushirviö kaksoset (mainiot Laurentja Larry Bourgeois) sekä MiB agentit. Parin pitää selvittää miksi universumin voimakkain ase on tuotu maahan, miksi kaksosalienit haluavat sen ja kuka on Lontoon MiB konttorin myyrä.

Vauhtia pakomatkalla riittää, niin kuin MiB leffoissa on totuttu näkemään. Uusia elämänmuotoja vilahtelee tiuhaan, ja kaksikko muuttuukin kolmikoksi, kun shakkipelin solttunappula-avaruusolio liittyy seuraan. Myös uusia aseita ja lentäviä autoja, sekä moottoripyöriä esitellään kuin Bond-leffoissa konsanaan.

Kuten sanoin, ei tästä leffasta saa kuin hetken viihdykettä. Pääpari onnistuu rooleissaan niin hyvin, kuin tällaiseen ohueen karaktööriin pystyy pintapuolisesti roolin luomaan. Hemsworth toistaa omat Thormaiset maneerinsa. Thompson on sentään raikas uudempi kasvo. Tehosteet jylläävät mittavalla kaavalla ja hyvä soundtrack pitää katsojan penkissä. Kyllähän näitä mielellään katselee. Eikä allekirjoittaneella ainakaan edes ole ikävä Will Smithiä ja Tommy Lee Jonesia.