X-Men: Days of Future Past

Loistavaa mielen- ja sielunruokaa.

Mutanttijoukkion viides oma elokuva asetti ainakin meikäläisen odotukset koville, ja kyllä, tässä leffassa odotukset palkitaan. Neljätoista vuotta ensimmäisen X-Men -elokuvan jälkeen mennään todella synkissä ja syvissä vesissä.

Tulevaisuuden maailmankuva on musta ja surullinen. Vahti nimiset robotit ovat vallassa, tappaneet kaikki mutantit ja hupsista, siinä sivussa myös kaikki ihmiset. Wolverine lähetetään svengaavalle 70 luvulle, ja hänen tehtävänsä on saada professori Xavier ja Magneto uskomaan häntä, että tulevaisuus on heidän käsissään.

Jos joku katsoja odottaa megalomaanista actionrymistelyä, tulee varmasti pettymään. Tämä ei ole sellainen leffa. Tämä on elokuva, jonka käsikirjoitukseen on käytetty päätä, ja ennen kaikkea sydäntä. Tällainen tuntuu valitettavasti olevan hyvinkin harvinaista nykyään Hollywoodissa. Nyt ja tässä elokuvassa siinä on onnistuttu.

Sarjakuvan vannoutuneimmat fanitkin varmaankin ostavat tämän idean. John Byrne vilautti moista tulevaisuutta jo 1980 luvulla Ryhmä-X:n sivuilla. Suomessakin nuo sarjakuvat nähtiin. Tässä vaiheessa kriitikon on vähän röyhistettävä rintakarvojaan ja mainittava, että omistan kaikki suomessa ilmestyneet X-Men sarjakuvat. Joten tiedän kyllä mistä tällä hetkellä kirjoitan. Ja ei, tämä ei ole se Byrnen sarjakuvan suora toisinto vaikka elokuva liippaa aika läheltä. Elokuva oli sen verran vaikuttava, että saatoin jopa muutaman kerran hieman pyyhkäistä silmäkulmaani.

KAKSI ENSIMMÄISTÄ osaa ohjannut Bryan Singer palaa ohjaajan pallille ja hienosti palaakin. Hän tietää kuinka näitä hahmoja käsitellään. Hienoimmat roolisuoritukset tekevät brittiläiset James McAvoy ja Michael Fassbender nuorina Xavierina ja Magnetona. Hehän pääsivät kyntensä näyttämään jo hienossa X-Men First Class -elokuvassa, joka on mielestäni X-men elokuvista tähän mennessä ollut paras. Niin. Tähän mennessä. Tämä on parempi. Kynsistä puheen ollen. Kyllähän Hugh Jackman tekee jälleen kerran huikean roolin Wolverinena. Täytyy myöntää, etten enää ketään muuta tuohon rooliin osaisi edes kuvitella. Elokuvan pääosin 1970-luvulle sijoittuvat tapahtumat ovat autenttisuudessaan hienoa katsottavaa. Lavastus ja puvustus toimii saumattomasti.

Mutanttimaailmaan perehtymättömille elokuva voi olla hieman haastava. Itsellekin, vaikka olenkin asiaan vihkiytynyt, oli hankalaa tunnistaa kaikkia pienessä osassa olevia hahmoja, sen verran kuitenkin valkokankaalle vyörytetään uusia mutanttityyppejä. Ja onneksi Halle Berry Stormina on vain hyvin pienessä sivuroolissa, ja hänellekin käy kalpaten.

Nautittavaa katsottavaa. 3D on oikeastaan ihan turhaa. Vaatii asiantuntemusta. Haasteellinen seurata. Itse aion tämän leffan katsoa useampaan kertaan. Ja kyllä, nauttia jokaisesta katselutuokiosta. 

Kuvat: © 2014 Twentieth Century Fox, videon lähde: Filmtrailer.com