Patriootti Moriarty 6

Skandaali Brittiläisessä imperiumissa paisuu

Kaunis ja vaarallinen Irene Adler on ujuttanut itsensä Holmesin elämään, itse asiassa jopa saman katon alle. Edellinen osa päättyi, kun Irene sai salaperäisen kirjeen. Nyt kirjeen sisältö paljastuu. Se on kutsu Buckinhamin palatsissa vietettäviin naamiaisiin. 

Naamiaisissa järjestettävä arvoitusleikki sekoittaa pakkaa. Vieraiden tehtävä on yrittää löytää ”rikollislordi” joukostaan, ennen kuin tämä ”murhaa” lisää uhreja punaviinitahralla. Moriarty kikkailee kahdella naamiolla ja päätyy kaksin Böömiläisen kanssa. Salaisuuksia vaihdetaan puolin sun toisin.

Myös oikea murha tapahtuu arvovaltaisten vieraiden keskuudessa. Moriarty ilmoittaa sen olevan hänen tekosiansa. Koska näin hän ”pyrkii muuttamaan maailmaa rikosten avulla”. 

 Loppukirja käsitteleekin sitten hovista kadonnutta dokumenttia, joka tämän koko, nyt jo seitsemän osaa kestänyt seikkailu, sai alkuunsa.

Holmesin kämpässä räjähtää, Irene paljastaa salaisen dokumentin paikan Holmesin juonen ansiosta. Alkaa leikki, antaako Irene dokumentin takaisin hallitukselle, vai Rikollislordin käsiin. Holmesin tehtävä on yrittää estää Ireneä tekemästä väärä valinta. Koska Irene on sanonut, että hänen tarkoitusperänsä ovat hyvin samankaltaiset Moriartyn ajatusmaailman kanssa. Miten tässä kaikessa käy? Lukekaa itse.

Sen verran paljastan, että jossain aiemman osan arvioinnissani vertasin Takeuchin tarinaa James Bondiin, ja kuulkaas nyt ollaan juuri sitä lähempänä kuin koskaan.

Tämä tarina, joka ilmeisestikin jatkuu vielä seuraavassakin kirjassa, on suoraan sanottuna hieman turhan pitkä kokonaisuus. Siksi pudotin puolikkaan tähden arviosta pois. Hieman liian paikallaan tallaava. Siltikin yllätyksiä tipahtelee sopivaan tahtiin. Taide on pysynyt yhtä upeana alusta saakka. Ja mielenkiinnolla odotan, mitä ensi kirja tuo tullessaan, kun Viiltäjä-Jack mainitaan mainoksessa…