The Conjuring: The Devil Made Me Do It

Taatun hyvää paholaispelottelua

Yritin tuossa tsekata, mitä aiemmin olen The Conjuring-sarjan kahdesta aiemmasta osasta kirjoittanut. Ihmetyksekseni en ollutkaan niistä arvioita rustannut. No mutta sanotaan näin, että ensimmäinen Kirottu-elokuva oli hyvä ja mielenkiintoinen. Toinen osa oli myös ihan hyvä, mutta tämä kolmas osa oli ehkä himpun verran kakkosta parempi. Nämä The Conjuring elokuvathan nivoutuvat samaan maailmaan Annabelle-elokuvien ja Nunna-elokuvan kanssa. Annabelle onnistui kahdessa ensimmäisessä, mutta kolmas oli kyllä surkea. Samoin myös käsittämättömän huono Nunna.

KAIKKIA NÄITÄ elokuvia yhdistää enemmän tai vähemmän Warrenin pariskunta, Ed (Patrick Wilson) ja Lorraine (Vera Farmiga), jotka tutkivat yliluonnollisia tapahtumia, pääasiassa kirouksia ja manauksia. Elokuvien väitetään pohjautuvan tositapahtumiin. Tiedä siitä sitten. Värikynää käsikirjoittajat ovat ainakin päässeet käyttämään. Mutta hyvää kauhuviihdettähän nämä ovat. Tosin hieman liikaakin jump scaryyn perustuvia.

Ed Warrenhan on jo aiemminkin ollut Lorrainen näyissä lähellä kuolemaa. Ja elokuva alkaakin, kun manaushetkellä hän saa sydärin, ja toipilaana sitten hiki naamalta roiskuen suorittaa tämän kolmososan läpi. Ideana on todistaa, että henkilöstä toiseen siirtynyt demoni, on ”käskenyt” nuorta poikaa tekemään surmatyön.

Tähän demoniseen verkkoon palapelin osia kootessaan Warrenit huomaavat, että kyseessä ei olekaan perinteinen, pois manattava paholainen. Joku vetelee langoista, ja kutsuu paholaisen puolestaan hoitelemaan hommat. Mukana saatananpalvotaa ja salaperäinen Oinaskultti.

NÄILLE ELOKUVILLE tyypillisesti katsoja saa nähdäkseen tiuhaan tahtiin erilaisia hyytäviä hetkiä. Osa valitettavan hyvin jo trailerista spoilattuna, mutta kyllä sinne mukaan mahtuu muutama ihan toimiva pikku säikyttely ja pari ihan vinhaa erikoistehostettakin.

Eiväthän Warreneiden kauhuseikkailut mitään käsikirjoittamisen rakettitiedettä ole, mutta lajityypistä pitäville mitä mainiointa viihdettä ja pakoa arjesta. Varsinkin kun kaikki näyttelijät vetävät roolinsa hyvin, ohjaus toimii jouhevasti, eikä vajaa pari tuntinen vuodessa 1981 tunnu pitkäveteiseltä, niin mikäpä siinä.  Olen aiemminkin sanonut, ja sanon edelleen, että antakaa vaan tulla lisää Conjuring maailmaan kuuluvia elokuvia. Hyvin tuotettuja ja ihan rahalla tehtyjä.