House of Gucci

Tyylikäs leffa täynnä nimekkäitä näyttelijöitä.

Eniten tämän elokuvan nähtyäni, minua ihmetyttää, miten vähän muotimaailmasta itse tiedän. Vai tiesittekö te, että Gucci ei oikeastaan ole vain yksi ja sama henkilö, eikä tällä hetkellä kenelläkään Guccin suvusta ole mitään tekemistä kyseisen brandin kanssa?

Ridley Scott on ohjannut aimo läjän elokuvia. Mukaan mahtuu monia hienoja leffoja: Alien, Gladiator, Thelma ja Louise sekä Bladerunner. Nämä nyt äkkiseltään lueteltuna. Toki paljon ohilyöntejäkin, mitä en tässä ala edes luettelemaan. Mutta House of Gucci elokuvalla Scott onnistuu todella hyvin. Ainakin mielestäni nippa nappa tuon neljän tähden verran. Toki hän on saanut elokuvaansa niin käsittämättömän määrän taitavia, iso nimisiä näyttelijöitä. Ja elokuva varaakin pitkälti laadukkaan näyttelijätyön varaan, toki myös visuaalisuuteen, mikä onkin Ridley Scottin tavaramerkki.

Kun Guccio Gucci perusti ensimmäisen liikkeensä Firenzeen vuonna 1921, hän ei varmaankaan aavistanut minkälaisia suvun kesken kieroilua, ja jopa palkkamurhan suvun laanseeraama merkki saisi aikaiseksi. Ja että vuodesta 1999 yksikään suvun jäsen ei ole mukana Guccin toiminnassa, vaan sen omistaa nykyään ranskalainen Kering-yhtiö. Elokuva keskittyy kahden vanhemman veljeksen (Jeremy Irons ja Al Pacino) toimintaan Gucci yhtiössä sekä heidän kummankin poikansa toimiin (Jared Leto ja Adam Driver). Siitä elokuvan nimi, House of Gucci, eli sukudraamaa parhaillaan.

Sukuun änkeää itsensä myös Patrizia Reggiani (Lady Gaga), joka viettelee vähiten Guccin liiketoiminnasta kiinnostuneen pojan Maurizio Guccin (Driver). Matkalle mahtuu perinnöttömäksi tekemistä, kipuaminen Gucci yhtiön johtoon, raadollinen avioero ja lopulta palkkamurha. Nämä mainitakseni, liikoja juonta paljastamatta.

Elokuva on hyvin hidastempoinen, luottaa kauniseen kuvaan, niin maisemissa, rakennuksissa kuin ihmisissä ja heidän vaatteissaankin. Elokuvan alkupuoli on paikoin jopa liiankin hidas. Paljon kuvaa Gagasta ja Driverista. Tuntuu, että Scott ei ole oikein keksinyt kohtauksiin tekemistä, eikä järkeviä vuorosanoja, enemmänkin Gagan huokailua. Kuitenkaan Scott ei ole mikään Stanley Kubrick, eikä Gaga mikään Bette Davis. Näitä kohtauksia olisi voinut jättää leikkaamon lattialle. Sitten taas toisaalta lopun aviokriisi käsitellään suht hätäisesti. Tähän olisin kaivannut enemmän jännitettä ja kantavuutta. Mutta väliin mahtuu paljon mielenkiintoista asiaa ja juonittelua. Tom Fordin osuutta olisi voinut myös hieman laajentaa.

Lavastaja, puvustaja ja musiikkiosasto voivat kohottaa jo itselleen maljoja. Irons, Pacino ja Driver tekevät järkähtämättömän hyvää työtä. Lady Gaga on pääosin kerrassaan erinomainen määrätietoisena pyrkyrinä. Vai onko se sittenkin aitoa rakkautta? Elokuvan huumorista vastaa täysin tuntemattomaksi maskeerattu Jared Leto. Hänet tunnistaa vain sinisistä silmistä ja tutunoloisista huulista. Mutta vaikka hänelle onkin annettu hieman tyhmemmän veljenpojan rooli, Leto näyttää, että hän nauttii jokaisesta sekunnista kameran edessä. Ja hän tekee roolinsa niin taitavasti, että kyllä tällä sivuosa Oscariin voisi olla mahdollisuuksia?

Jared Leto on tämän elokuvan suurin tähti. Mielenkiintoinen spektaakkeli aiheesta kiinnostuneille. Ja taitavien näyttelijöiden ihailijoille.