Amiraali

Voiko poika meikata?

Sitä kysyy Ahaa teatterin uusi nuorille suunnattu näytelmä Amiraali. Se perustuu Mila Teräksen nuortenromaaniin Amiraali (2020) ja näyttämölle sen luomisesta ja tuomisesta vastaa Antti Viitamäki, joka on sen dramatisoinut ja ohjannut, ja onpa hän äänisuunnittelunkin hoitanut. Koko esityksessä on todella paljon hyvää, jonkin verran huonoakin.

Niilo (Oskar Hartman) elää nuoruuttaan pienellä paikkakunnalla. Ensirakkaus kahvion tyttöön, kera korvapuustien, oman identiteetin löytäminen, ja se, että saako poika meikata, ovat näytelmän pääteemoja. 

Eli jälleen kerran Ahaa teatteri tarttuu isoihin, hyvin isoihin aiheisiin ihanan pienessä ja tunteitaherättävän sympaattisessa näytelmässään.

Myös muita aiheita sivuutetaan. Nuorten työllistyminen ja masennus. Luovuuden kukkaan puhkeaminen ja sen eteenpäin vieminen.

Mielestäni kuitenkin ehkä isoin, ja tärkein asia olivat tässä aikuisten suhtautuminen erilaisuuteen. Sitä käsiteltiin hitsin tärkeänä asiana kivasti ja hienosti. Kun on totuttu jonkinlaiseen normiin, voiko sitä ylittää, tai vaikka sukulaisille näyttää. Upeita teemoja kaiken kaikkiaan.

En ole Milo Teräksen kirjaa lukenut. Mieli tekisi. Tekstistä kumpuaa nimittäin paljon samantapaisia asioita kuin allekirjoittaneen Yksisarvinen-kirjasta. 

Haastavinta Viitamäellä on varmasti ollut saada ympättyä kaikki aiheet 75 minuuttiin. 

Tuntuu, että osa asioista ja aiheista vaatisi pidempää käsittelyä, ja joitain kohtauksia ja jopa jonkun hahmon olisi voinut heittää pois. Esimerkiksi kirpputorikohtaus? Tai jättää luonnonsuojeluteeman kokonaan pois, ja keskittyä Niiloon enemmän ja vahvemmin?

Mutta ymmärrän täysin, että näin haastavassa näytelmän pituudessa kaikkea ei voi saada. 

Ja ehkä sitä verhojen aukaisua ja sulkemista olisi voinut jättää hieman vähemmälle. 

Hyvin homma kuitenkin näinkin toimii. Ja jälleen kerran on ilo seurata Ahaa teatterin uusienkin näyttelijöiden muuntautumista useissa rooleissaan.

Hartman, Reetta Hyreen, Teemu Mäkinen ja Roosa Lehtinen ovat mainio kombo. Sekä taidoissaan, jokaisessa roolissaan ja niiden vaihdoissa.

Hatunnosto! Kiitos te nuoret lahjakkaat ja taidokkaat ihmiset lavalla.

Sinikka-siivooja hahmo oli huikeasti kirjoitettu ja näytelty. 

Tärkeä ja ehdottoman tärkeästi tartuttava aihe tähän hetkeen. Oikein hyvää ja ”valistavaa” sekä ajatuksia antavaa viestiä nuoremmalle (ja vanhemmallekin) yleisölle. 

Pidin, nauroin, hieman silmäkulmaanikin pyyhkäisin. 

Niin, ja hyvä lukija. Tämän näytelmän nimi viittaa amiraaliperhoseen. Näytelmän perhoset olivat mainiosti toteutettuja.