Tammerfest 2022: Tehosekoitin
Paluukeikka jota on odotettu kieli pitkällä, lunastaa odotukset ja ylikin
Tehosekoitin on bändi, jonka kaikki tietävät. Jotkut fanittavat kunnolla, osalle bändi on vain tuttu, mutta jokainen suomalainen varmasti osaa hyräillä jotakin Tehiksen biisiä mukana sen kuullessaan.
Oma Tehari-historiani on probletiikkainen. Toki bändin tiesin jo heidän aloittaessaan vuonna 1991. Silloin turhan rock ja punkmainen soitanta ei kiinnostanut. Liian hardcorea meikäläiselle. Mutta kun bändiltä alkoi tulla melodisempaa ja herkempää musiikillista kamaa Asfaltti polttaa, Valonkantaja, Eskimon silmät, albumilta Freak Out (-99) aloin kiinnostua. Joitakin keikkoja kävin katsomassa ja omilla DJ-keikoillani soitin ahkerasti kyseistä ja seuraavaa Rock ’n’ Roll Monster Movie Show levyä. Näihin kahteen levyyn mielestäni kietoutuukin Tehiksen parhaat biisit.
Kun bändi ilmoitti lopettavansa, kävin heidän toiseksi viimeisen keikkansa katsomassa Provinssi Rockissa vuonna 2004. Tuolta keikalta on jäänyt mieleen hyvin keikan aikainen ajankohta. Lojumme ystävien kanssa päälavan kentällä hirvittävässä auringonpaisteessa megakrapulaa kärsien ja lonkeroa juoden. Tehikset pauhaavat taustalla. On kesä, mieli on hyvä ja ilmassa on erotiikkaa.
Mutta NYT vuonna 2022 pääsen pari jo vuotta siirretylle ja odotetulle keikalle. Viimeinkin. Harmikseni oma Tammerfest jäi muiden kiireiden vuoksi vain yksipäiväiseksi. Näin tasan tarkkaan loistavan Jonne Aaronin avauskeikan, pätkän Maija Vilkkumaasta ja ja ja Tehiksen!!!!
Tammerfestin avauspäivän ilta alkaa hämärtyä. Keikka on alkamassa kello 22.45. Yleisö on pakkaantunut odottavasti ja tiiviisti lavan eteen. Ihmisiä on paljon, ja ilmassa on aistittavissa odotuksen tunnelmaa. Ja odotushan palkitaan. Hyvin.
Bändi on elämänsä voimissa. Solistina Otto vetää hittiputkikimaran täydellä vedolla ja energisesti. Edes Tammerfestin kookas lava ei meinaa riittää. Myötämielistä ja sopivan tyylikästä rokkikukkoilua, sekä egoa löytyy. Mutta yleisö otetaan koko ajan kauniisti huomioon.
Yleisö on hullaantunut ja osaa jokaisen biisin ulkoa mukana laulaen. Itse jään ihmettelemään yhtyeen kielisoittimien soittajia! He nimittäin vetävät suurimman osan keikasta juoksumatolla kävellen ja soittaen. Urheaa antautumista. Ja varmasti raskasta. Ainakin katsomossa hiki kohosi otsalle myötätunnosta.
Illan pimetessä Tehis valoshow pääsee oikeuksiinsa. Upea kokonaisuus missä poltetaan watti jos toinenkin.
Itse olen sillä lailla pelkuri, että haluan aina luikahtaa paikalta pois, kun aavistan bändin lopettelevan. En kestä ruuhkia. Maailma on sun -biisin puolessa välissä kerään itseni ja nostalgisuuden rippeeni ja lähden poistumaan alueelta.
Ollessani Ratinan sillan alkupäässä, korviini kajahtaa vielä ensimmäinen, hyvinkin odotettu encore Hetken tie on kevyt.
Käännyn katsomaan Tammerfest aluetta, saatan ehkä pienen kyyneleenpoikasen pyyhkäistä vasemmasta silmäkulmastani ja jatkan matkaa. Laukontorin ohitettuani kuulen vielä Pillitä Elli pillitä -biisin kaukaisuudesta.
Tämä oli täydellistä. Tätä olin odottanut. Tätä kannatti odottaa. Kiitos Tehosekoitin. Kiitos Tammerfest.
Jälleen kerran upeasti järjestetty kaupunkifestari. Joka vuosi Tammerfesteillä yksinkertaisesti kaikki toimii. Sisään- ja ulospääsy on helppoa ja joustavaa. Vessoja, baareja ja henkilökuntaa on riittävästi. Yleisöllä on hyvä boogie, järjestyshäiriöitä ei näy. Paikkana Ratina toimii loistavasti.
Taas kerran jään miettimään mitähän mainioita yllätyksiä vuoden 2023 Tammerfest tuo tullessaan?
