Mariskan mieleenjäävällä keikalla energiaa ja hyvää tuulta
Kyllä tätä keikkaa oltiinkin jo odotettu. Ensimmäisen lipun olin ostanut jo varmaankin yli kaksi vuotta sitten. Sitten tuli korona, ja keikkaa siirrettiin pariin otteeseen ja palloteltiin Klubin ja Pakkahuoneen väliä. Onneksi keikka lopulta oli ihanan tiivistunnelmaisen Klubin puolella.
Itsellenihän oli käynyt hieman hassusti. Olin kyllä merkannut kalenteriini keikkapäiväksi 11.11, mutta ostanut alunperin lipun pari viikkoa edeltävälle Tavastian keikalle. Onneksi sain vielä ostettua uuden lipun, koska keikka oli lopulta loppuunmyyty. Tavastian lippua en saanut koskaan myytyä eteenpäin, eli maksoin keikasta tuplahinnan, mutta olihan se sen arvoistakin.
Hieman ihmettelin paikan päällä yllättävänkin vanhaa kuulijakuntaa. Mutta selitys lienee Vain elämää -katsojakunnassa. Yleensä Tulliklubilla ei näin eläkeläistynyttä edustusta näe, tosin koko yleisö oli monenkirjavaa ja monen ikäistä, ja kaikki katsoivat upean keikan sulassa sovussa.
Keikka alkoi Kukkurukuulla, joka sai yleisön laulamaan samantien mukana. Keikan alkupään biiseihin lukeutui myös yllättäen Mariskan ensimmäinen hitti Tarkasta tämä, josta kuultiin svengaava rockversio. Yleisö oli viimeistään tässä vaiheessa myyty. Niin myös minäkin. Sinkku ilmestyi vuonna 2002. Ja jos oikein muistan, sinä vuonna näin Mariskan ensimmäisen kerran keikalla.
Olen nähnyt Mariskan erinäisin kokoonpanoin tässä 20 vuoden aikana kymmeniä kertoja.
Keikkoja on ollut monenlaisia ja joskus jopa hieman raikulimaisempia. Taisi olla Pahojen susien -keikkavuosina muutama aikamoinen ylivetokin. Tulevan kirjani, Kaksisarvinen, musiikkiselityksiin Mariska myös päätyy. Taitaapa jopa eräs luku olla nimetty erään lempibiisini Yksinäinen susi mukaan.
Tulliklubin lavalla nähtiin energinen, vetovoimainen ja hyväntuulinen artisti, joka otti koko yleisön haltuunsa täydellä kympillä. Eikä voi muuta sanoa, kuin että aivan kertakaikkisen upealla ja taitavalla bändillä oli myös iso merkitys. Erittäin mainio kombinaatio laulajan ja muusikoiden välillä. Mariskan uusi habitus hiuksineen ja vaatteineen kertoo myös uusiutumisesta ja uudesta tulemisesta. Rytinällä.
Uusi levykin, Mäihä, julkaistiin hiljattain.
Tuotteliashan Mariska on ollut koko ajan. Seitsemän levyä omalla nimellään ja kaksi levyä Pahat sudet kokoonpanon kanssa. Mielestäni levyihin mahtuu kaikkea mahdollista. Jokaisella on omat helmensä. Monta upeaa biisiä, jotka valitettavasti eivät pääse kuuntelulistoille. Itse pidän Mariskan Suden hetki ja Matador -albumeita hänen parhaimpinaan. Uusin Mäihä on vasta pitkällä kuuntelukierroksella, enkä uskalla siitä vielä kovin sanoa juuta, enkä jaata. Helmensä sieltäkin olen jo löytänyt.
Keikalla kuultiin hyvä kattaus melkein jokaisen kiekon biisejä. Joitakin jäin kaipaamaan, mutta ei tämä mikään retrospektiivi ollut ja ehkä kuitenkin enemmänkin uuden levyn julkkarikiertue. Yleisö osasi biisit ulkoa ja oli ihan täysin mukana intensiivisellä keikalla.
Tutut biisit Murha, Kukkurukuu, Minä liityin sinuun osattiin ulkoa. Myös uudemman levyn Terveisin Doris ja The Place oltiin opeteltu kiltisti. Sekä moni moni muu. Mariska veti myös hienon version Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä -biisistä. Miettikää. Sekin biisi näki päivänvalon jo 12 vuotta sitten!
Ja tokihan Mariska on oikeutettu sen esittämään, sehän on hänen sanoittamansa kappale.
Kertakaikkiaan ihan mielettömän onnistunut keikka. Tästä jää pitkäksi aikaa hieno fiilis.
Mariska on tässä 20 vuoden aikana kehittynyt hurjasti laulajana ja lavaesiintyjänä. Välispiikeissä oli tunnetta, tietoa ja huumoria. Sanotaanko näin, että viimeistään – jos minulta kysytään, niin jo paljon aiemminkin – nyt hän kuuluu maamme suurimpiin ja parhaisiin naisartisteihin. Hän on omaperäisellä tyylillään raivannut tiensä tähtiin.
