Daredevil – Kiirastuli

Tarina: Frank Miller
Kuvitus: David Mazzucchelli
Story House Egmont

Murdock menettää kaiken. Aivan kaiken.

Pakko sanoa, että tämä on yksi Daredevilin synkimmistä ja väkivaltaisimmista tarinoista koskaan. Onhan taustalla tunnettu käsikirjoittaja Frank Miller. Hän on vastuussa Daredevilin parhaista tarinoista, sekä synkimmistä Batmanin seikkailuista. Elektran hurjimmat stoorit ovat lähteneet hänen kynästään, ja tietenkin Sin City -sarja.

Aisaparinaan hänellä on kuvittaja David Mazzucchelli, joka on työskennellyt Millerin kanssa jonkin verran. Lisäksi hän on taiteillut kummallekin isolle talolle Marvelille ja DC:lle.

Alunperin tämä seitsemän osainen tarina (Daredevil 227–233) alkoi jenkeissä vuonna 1985, ja sai suurta huomiota. Se kun uudisti hieman lössähtäneen Daredevilin seikkailuita. Suomessa tarina nähtiin vuonna 1988 Marvelin numeroissa 2 ja 4. 

Tarina alkaa, kun Matt Murdockin (Daredevil) entinen tyttöystävä Karen Page myy Daredevilin siviilinimen huumeannosta vastaan. Nimi kulkeutuu New Yorkiin rikoliispomo Kingpinin korviin. Ja tämä jättikokoinen rikollinen alkaakin tuhota Murdockin elämää pala palalta. Pankkitili ja puhelin suljetaan. Syytteitä ropisee niskaan, kämppä räjäytetään, eikä myöskään yksikään Mattin läheinen ihminen ole turvassa. Kingpin murtaa ja murskaa hiljalleen kaiken Daredevilin ympäriltä.

Isossa keskiössä on myös Murdockin paras ystävä Foggy Nelson tyttöystävänsä kanssa. Itseasiassa Nelson on mukana yllättävänkin paljon, kuten myös Daily Buglen reportteri Ben Urich, joka tietää Daredevilin siviiliminän. 

Paljon verta, väkivaltaa ja katkenneita luita. Synkkyyttä, kuolemaa ja ahdistavuutta. Siitä tämä tarina on tehty. Hyvin Millermäiseen tyyliin.

Lopussa mukaan saadaan supersotilas, agentti Simpson, koodinimeltään Nuke. Tämä sekopää kun pääsee riehumaan Kingpinin talutusnuorassa New Yorkiin, ruumispinot alkavat kasaantua. Mukaan tarinaan hyppää jopa Kapteeni Amerikkakin. 

TÄSSÄ KOHTAA hieman rintaani röyhistellen, kerron omistavani melkeinpä kaikki suomeksi julkaistun Marvel-tuotannon. Mutta kun tuo tarina kahdessa Marvel lehdessä vuonna 1988 julkaistiin, olen ollut 16 vuotias. Liian nuori ymmärtämään tarinan hienoutta. Siksi onkin todella hienoa, että Egmont julkaisi tämän superkovan sarjakuvan yksissä kansissa. Nyt hieman vanhempana tarinasta saa irti sen synkkyyden ja ahdistuksen. Kertomus aukeaa ihan eri tavalla. Ja hienointa tässä on se, että tämä jopa kirjamainen tuotos ei ole vanhentunut päivääkään. Tosin tuohon aikaan Marvel sarjakuvia julkaistiin Suomessa niin paljon, että tarina varmastikin jäi hieman runsaudensarven jalkoihin. Itse kun olin enemmän Ryhmä-X:n ja muiden mutanttien perään. 

Miller on tarinan kertojana kova. Samoin on kuvittaja Mazzucchelli. Hänen kuvituksessaan on vauhtia, epätoivoa ja hurjaa menoa. Kuvat ovat surullisen kauniita. Katsokaapa esimerkiksi kaikkia kuvia, missä kaiken pahan alku, huumekoukussa oleva Karen Page esiintyy. 

Aivan kertakaikkisen loistavaa sarjakuvaa! Sopivan aikuismaista, että varmasti moni löytää Daredevilin uudelleen. Tähän tietenkin kun lisää vielä suoratoistojen DD maailmaan viittaavat muutamat sarjat. Ja hyvinhän tällä pedataan piakkoin alkavaa Daredevil:Born again sarjaa. 

Hommatkaa käsiinne ja nauttikaa tästä 180 sivuisesta upeudesta!