Laastari – Sarjakuvia muutoksesta

Koukuttavaa ja miettimisen aiheita antavaa sarjakuvaa

Törmäsin Milla Paloniemeen Tampere Kuplii 2024 tapahtumassa ja sain silloin häneltä uunituoreen Laastari sarjakuvakirjan. Itseasiassa olin tätä teosta jo pitkään odottanut ja mankunut, koska Millan edellinen omaelämänkerrallinen teos oli upea.  Siksi tätä odotin kieli pitkällä ja odotus kyllä palkittiinkin.

Laastari on oikeastaan jatko-osa 112 osumaa -teokselle. Se kertoo hyvinkin henkilökohtaisesti Millan elämästä ja ihmiskoukeroista edellisen teoksen jälkeen. Pakko tunnustaa, että tällaista sarjakuvaksi puettua päiväkirjaa ja tilitystä on jopa hieman kuumottava lukea. Tulee sellainen tirkistelijä olo.

Mutta silti tällaista on myös hyvin terapeuttista lukea. Ihanaa, että Paloniemi on uskaltanut pukea tuskansa, vitutuksen ja kasvamisen, sekä itsensä löytämisen sanoiksi ja sarjakuvaksi. 

Laastari on tehty oppaaksi, lohduksi sekä vertaistueksi kanssaeläjille.

Laastarin Takakansi

Ja tuo on täysin totta. Jokaisen joka on joskus elänyt huonossa parisuhteessa, kohdannut narsistin tai valinnut vääriä ihmisiä ystävikseen, tulisi tämä kirja lukea ja kokea. Itse luin sen yhdeltä istumalta. En malttanut laskea sitä käsistäni, vaikka kello jo raksutti ja oli töihin lähdön aika. 

Millan tilitys herättää monenlaisia tunteita. Ja vaikka kirjassa on toistoakin, se ei missään nimessä ole huono asia. Toistolla vakuutetaan lukija, ja varmasti myös Paloniemen oma mieli, siitä miten sakeastakin suosta pystyy löytämään pois pääsyn.

Hyvin terapeuttinen kokemus lukea tämä. Ja varmasti se on ollut sitä myös piirtäessä ja tekstittäessä. Oikeastaan ainoa, mitä tästä voisin sanoa, on se että kiitos, kun jaoit näinkin henkilökohtaiset asiat kanssamme. Ja toivotan ihanalle Millalle kaikkea ihanaa ja hyvää tästä eteenpäin!