Linnavainio 2

Aikamoista menoa ja mäiskettä

Makkosen kivan outo tarina jatkuu mainiolla puhkulla ja puhinalla kakkososassa. Tämäpä saattaa jopa olla parempi kuin ensimmäinen osa? Osa kolme odottelee lukemistansa tuossa mun syksyn sarjakuvapinossa. Maltan kuitenkin mieleni, ja ennen päätösosaa aion lukea muutaman muun kotimaisen sarjiksen, ja pari Marvel-tuotantoakin tuossa odottaa sanaisen arkkuni avautumista. Joten pidän teidätkin jännityksessä, ja ilmeisesti vasta parin viikon päästä kerron mielipiteeni tarinan loppuosasta.

Kuten edellisen osan kritiikistä ehkä näittekin, tarina on aika moisen poukkoilevaa ja siinä tapahtuu paljon. Se kannattaa siis ehdottomasti itse lukea ja kokea. Sitä on tällaisen paljon sarjakuvista kirjoittaneenkin hieman vaikeaa selittää ja tiivistää.

Kertomus jatkuu siitä mihin ekassa jäätiin. Linnavainiossa kuohuu. Meteoriitin ja olion valtaama kylä yrittää toisaalta elää omaa elämäänsä.  Edellisen osan Tuhka ei olekaan enää ihan niin päähenkilönä tässä jatkossa. Aika suureen rooliin nousee Taisto jolla hieman kränää Tuhkan kanssa. 

Muut henkilöhamot Senna, Kaappi, Riikka yms yrittävät jatkaa omaa elämäänsä bilettäen ja pubivisailemalla. Paljastuukin, että ekassa osassa kuollut bändin laulaja Kallo, onkin elossa ja olion vallassa. Pian taas zombieita vilisee joka nurkassa. Lopussa saadaan taas kaksoivseljekset Tuhka ja Aapokin taistelutantereelle. Mutta miten käy, kun Aaponkin viimeiset ukaavat sanat ovat: Tämä on loppu. Samalla kun Linnavainio hautautuu pimeyteen ja lumeen. 

Juu hieman vaikeaselkoista kyllä, mutta lukiessa helpottuu. Toki hyppäykset menneisyyteen ja jonkinlaisessa pelimaisemassa tapahtuvat tapahtumat hieman sekoittavat lukijankin ajatusmaailmaa. Mutta ehdottoman hyvällä tavalla. Sarjakuvan ei pidä päästää liian helpolla. Ville Makkosen taide on edelleen kuvaa katseltavaa. Varsinkin melkein sanattomat isoruutuiset taistelukohtaukset ovat todella tyylikkäitä mustavalkoisuudessaan.

Sillä aikaa kun minä hyppään hetkeksi muiden sarjakuvien pariin, ottakaa te nämä kaksi osaa haltuunne, ja palataan siihen päätösjaksoon sitten myöhemmin.