Kostajat Ikuisuuden rautahanska

Mahtipontisempaakin mahtipontisempi tarina

Tämä tarina on klassikko. Unohtakaa Avengers-elokuvien Thanos-juonenkäänteet. Ne ovat hiekanmurusia tämän stoorin rinnalla. Tämä on iso ja tämä on mahtava!

Alunperin tarina julkaistiin Jenkeissä vuonna 1991. Ja saimme lukea tarinan myös Suomessa lehdistä Marvel 5/93 ja 7/93. Eli aikaa meikäläiselläkin tämän lukemisesta on tuo 30 vuotta vierähtänyt. On suuri ilo saada tämä nyt Egmontin kautta julki yksissä kansissa. Pituuttahan tarinalla on reilut 240 värisivua. Upeaa!

Käydään juoni pääpiirteittäin läpi. Avengers-leffoissahan tämä oli iso juttu. Ja luulen, että tarina piti niihin vain kutistaa. Nimittäin tässä seikkailussa vilisee niin paljon Marvel-hahmoja, että meikäläistäkin hieman hirvittää. Suosittelen jopa lukemaan tämän tiiliskiven pienemmissä osissa, ettei pää sekoa ja lukijasta tulee yhtä hullu kuin Thanoksesta!

Ja varsinkin kun puhutaan tarinassa esiintyvistä todella isoista Marvel-hahmoista, kuten Ikuisuus, Galactus, Seuraaja ja vaikkapa valtiatar Kuolema. 

Thanos on saanut ikuisuuden rautahanskan ikuisuuskivineen itselleen. Kivet edustavat erinäisiä jumalallisia voimia. Sielu, Mieli, Voima, Tila, Aika ja Todellisuus. Ja kuten arvata saattaa, nämä kaikki yhdessä ovat ehkä koko universumin suurin voima. Ja kun Thanosilla on mukanaan juonessa myös vanha kieroilija Mefisto, sopassa on paljon mausteita. 

Niinpä Thanos poistaa koko olevassa olevasta todellisuudesta puolet kaikista elävistä olennoista. 

Maapallolla tämä nähdään ensimmäisenä Hämähäkkimiehen silmin. Puolet New Yorkin ihmisistä vain haihtuu ilmaan. Kohta Kapteeni Amerikan ympäriltä katoaa osa kostajista. Tein myös havainnon, että Ihmeneloset katosivat kaikki neljä olemattomiin. Eihän siinä auta kuin koota kaikki jäljelle jääneet supersankarit, mutantit, velhot, taikatyypit ja kaikki muut ja lähteä antamaan Thanosille köniin. 

Vaikka mukana on Hopea surffaria, Wolverinea, Dr Strangea, Thoria, Hulkia, Tikarinsa menettänyttä Viittaa yms, hommasta ei oikein meinaa tulla mitään. Siksi tarvitaan aiemmin mainitsemiani ISOJA hahmoja myös kuvioihin. Kosminen taistelu maailmankaikkeuden rajalla voi alkaa. Isot roolit tarinassa ovat myös Nebulalla ja Adam Warlockilla.

Vaikka alunperin kuusi osainen tarina on pääosin huikean hyvä, on siinäkin omat tyhjäkäynnin hetkensä. Tarinaa olisi voinut tiivistää, ja tietynlaista toistoa vähentää. Mutta toisaalta se on myös aikakautensa tuote. 

Pérez aloitti tarinan piirtäjänä, mutta loppu puolella hänet oli korvattava Limillä, koska Pérez ei muilta työkiireiltään olisi pysynyt aikataulussa. Pérez itsekin myönsi tämän ja hyväksyi Limin vievän tarinan kuvituksen loppuun asti. 

Kummankin piirrostyyli on suht koht samanlaista, eli lukijaa tuskin haitannee piirtäjän vaihtuminen.

Mutta on tämä aikamoinen ja suorastaan hengästyttävä paketti. Ihan täydellistä nannaa Marvel-faneille. Niin uusille, kuin vanhoille jäärillekin. Kostajat nimi on liitetty kanteen varmaankin myyntikikalliseksi syyksi. Tarina on omanlaisensa kokonaisuus ja tosiaan supersankareita vilisee jos jonkinlaista kuvioissa. 

Mainio avaus sarjakuvasyksyyn!