Salome

Monitasoinen Finlandia-ehdokas

Tämän kuun loppu puolella selviää, kuka voittaa sarjakuva-Finlandian tänä vuonna. Ehdokkaita on 10, joista Arto Nyberg valitsee voittajan. Tämä Niko-Petteri Nivan hieno ja mukaansatempaava Salome albumi on yksi ehdokkaista.

Tämä melkein 200 sivuinen teos imaisee lukijansa mojovasti mukaansa Salome-nimisen päähenkilön elämään. Ja teos on oikeastaan ajankohtaisempi kuin Niva on ehkä tätä kirjoittaessaan ja piirtäessään edes ajatellut? Viime vuoden Finlandi-ehdokkaistahan ainoan arvion tein Emilia Laatikaisen teoksesta Ei susta ois uskonut. ja sehän piru vie meni ja voitti. Toivotaan Niko-Petterille yhtä hyvää tuuria!

Salome, tarinamme aktivisti-punkkaripäähenkilö saapuu punkbändi Kehotuskiellon mukana pakun tavaratilassa rajan yli Suomeen. Matka vie Helsinkiin, Ouluun ja lopuksi jopa kotikonnuilleni Tampereelle asti.

Mutta pakolaisena Suomessa on omat haasteensa. Oleskelulupa saadaan järjestetyn avioliiton kautta. Tässäkin on omat vinksin vonksin tapahtumansa. Koska rakkaushan saattaa olla jopa ihan aitoakin? Monia mutkia Salomen ja Laavan elämässä ja suhteessa riittää. On bändiä ja rokkikukkoilua. Kännäystä, bileitä ja monikansallisuutta. Sateenkaari ihmisiä tarinaan myös mahtuu mukavasti. Koko juonesta en hirveästi halua paljastaa. 

Nivan kerronta on ja tarinakokonaisuus on nimittäin mukavan toimiva. Salaisuuksia alkaa paljastua pikkuhiljaa takautumien ja henkilöiden menneisyyksistä. Isä Venäjä kummittelee taustalla ja Salomea vaivaa koti-ikäväkin. 

Teoksen hahmot ovat uskottavia oikeilta tuntuvia ihmisiä. Ja Salomen kommelluksia seurattaessa lukija mukautuu päähenkilön ahdistukseen ja elämän löytämiseen Suomessa arjen keskellä. Pidän varsinkin siitä tyylistä, että tarinaa ei isketä valmiina pakettina lukijalle. Se miten kertomus kehittyy ja pitää otteessansa on hienosti toteutettu.

Niko-Petteri Nivan piirrostyyli on kivaa katseltavaa. Suht pelkistetyt hahmot ovat luontevia ja kivan erilaisesti tunnistettavia. Mustavalkoinen piirrostyyli on simppeliä, mutta sanomaa ja elämää sisältävää. Missään ruudussa ei ole paljoa asiaa, mutta silti tarpeeksi. Sanoma ja ajatus on koko ajan läsnä. Mulle tulee jotenkin mieleen Milla Paloniemen omaelämänkerta kirjat piirrostyylistä mieleen. Mutta Nivalla on silti kynään ihan omanlainen ote.

Mainio ja viihdyttävä tarina. Ei helppo missään nimessä, ja se tekeekin stoorista mielenkiintoisen ja mainion lukukokemuksen. Tämä teos on Nivan neljäs sarjakuvakirja. Mulle tuli ainakin himo lukea aiemmatkin tuotokset. Tsemppiä Finlandiaan!